Marcialongan hiihtoklassikko kisattiin sunnuntaina 27.1.2019 Italiassa. Hiihtokonsulttina olin mukana Electrofitin järjestämällä kisareissulla huoltajana ja apuvalmentajana muutaman oman asiakkaani kanssa. Kilpailussa maaliin hiihti 6152 henkilöä, joista suomalaisia oli 292. Olosuhteet korkealla Alpeilla ovat upeat tähän aikaan vuodesta ja aurinko paistoikin lähes joka päivä lämpötilan ollessa päivisin sopivasti noin 5 astetta pakkasen puolella. Kelin lisäksi tunnelma oli huipussaan koko reissun ajan. Kiitos Electrofitin porukalle, että otitte meidät avosylin mukaan tiimiinne.
Hiihtokisaan valmistautumisen aloitimme jo hyvissä ajoin kesällä. Koska kyseessä on 70 kilometrin pituinen hiihtokisa, täytyy siihen valmistautua eri tavoin kuin lyhyemmille hiihtomatkoille, joten suunnittelin osan harjoituksista erityisesti Marcialongaan tähtääviksi. Aluksi tehtiin töitä tasatyönnön ja peruskestävyyden parissa ja syksyllä ohjelmaan lisättiin hieman tehoharjoituksia. Alkutalvesta keskityttiin erityisesti hiihtotekniikkaan unohtamatta kuitenkaan hiihdon perusharjoittelua. Joulu-tammikuussa lisättiin vielä painotusta perinteisen hiihtotavan tekniikkaan ja muutamaan ekstrapitkään ja matalatehoiseen peruskestävyysharjoitukseen. Välineet päivitettiin myös sille mallille reissua varten, että niillä ei ainakaan annettu tasoitusta kilpakumppaneille.
Reissuun lähdettiin Oulusta keskiviikkoaamuna 23.1.2019 lentokoneella Helsingin kautta Müncheniin, josta jatkettiin bussikuljetuksella kohti Cavalesen kisakylää. Perille Italiaan saavuttiin vasta klo 19 paikallista aikaa Saksan liikenneruuhkien vuoksi. Perillä majoituimme 4 tähden hotelliin ja nautimme maukkaan illallisen. Reissu oli järjestetty puolihoidolla eli aamupala ja illallinen kuuluivat pakettiin joka päivä.
Torstai aamuna oli vuorossa ensimmäinen lenkki tunnustellen tatsia hiihtoon. Koska kisakylä itsessään oli lumeton ja kilpailu on viimeisten vuosien aikana käyty tykkilumella, menimme Val di Fiemmen -kisastadionille tekemään kisaan valmistavan harjoituksen. Osalla jalat olivat vielä matkustuksesta hieman raskaat, mutta tunnin hiihtelyn jälkeen paikat aukesivat mukavasti. Iltapäivällä kävimme vielä toisen hiihtolenkin Lavazzen kylässä, joka oli 1800 metrin korkeudessa. Tämä lenkki vedettiin tarkoituksella todella hiljaa, jotta rasitus ei kasva liian suureksi juuri kisaa edeltävinä päivinä. Korkealla tehty harjoitus lisää muutenkin harjoituskuormaa, sillä hiihto tuntuu huomattavasti raskaammalta korkealla hiihdettäessä. Illalla me valmentajat skinnasimme vielä kuuden kilometrin mittaisen Alpe Cermisin nousun ylös asti (1400 nousumetriä). Nousu pimeässä otsalamppujen valossa kesti noin 2,5 tuntia, kun taas lasku takaisin alas vei vain vajaan puolituntia. Tämä olikin itselle reissun kohokohtia sillä en osallistunut varsinaiseen hiihtokilpailuun huoltotehtävien vuoksi.
Perjantaina hiihdettiin todella kevyt lenkki ja nautittiin auringonpaisteesta Canazein kylässä. Samalla tarkasteltiin kisareittiä, joka myötäilee kylän kohdalla joen uomaa. Muuten perjantain ohjelmassa oli palautumista edellispäivän hiihdoista. Illalla toki käytiin läpi kisataktiikoita ja purettiin porukalla kisajännitystä.
Lauantai alkoi suksien testauksella Val di Fiemmen stadionilla ja nautiskeltiin auringonpaisteesta. Otettiin myös runsas määrä kuvia muistoksi ja someen. Lounaan jälkeen alkoi meillä suksihuollossa kisasuksien valmistelu, joka jatkui yömyöhään saakka.
Sunnuntaina herättiin jo klo 5 aikaan aamupalalle, sillä bussikyydit lähtivät 6.30 kohti starttipaikkaa. Liikenne oli melko sujuvaa pienistä teistä huolimatta. Lähdöt kisassa tapahtuvat ryhmittäin, eli kerralla lähtee aina noin 500 hiihtäjää ja lähtövälit ryhmien välillä ovat 5 minuuttia. Näin pyritään estämään alkunousun ruuhkautuminen. Toki ruuhkaa syntyi silti, koska hiihtäjiä oli kuitenkin monta tuhatta. Nopeimmat taivalsivat 70 kilometrin matkan aikaan 2 tuntia 45 minuuttia ja viimeisillä aikaa kului noin 10 tuntia. Juoma- sekä huoltopisteitä oli sijoiteltu reitin varrelle noin 5 km välein ja syötävää näiltä pisteiltä löytyi runsaasti ja monipuolisesti. Järjestimme Electrofitin kanssa myös oman huoltopisteen loppunousuun 2 kilometriä ennen maalia. Pisteellämme lisäsimme pitoa suksenpohjiin ja huolsimme urheilijoita erilaisilla energiavaihtoehdoilla, esimerkiksi poron kuivalihalla, suklaalla ja urheilujuomilla. Kisan jälkeen tankkasimme yhdessä pizzaa maalin lähistöllä ravintolassa ja vaihdoimme kuulumisia kisasta. Illalla oli vuorossa palauttelua kylpylän ja illallisen merkeissä.
Paluumatkan aika koitti maanantai aamuna klo 9, kun lähdimme bussilla Seefeldin kautta Müncheniin. Lopulta saavuimme Helsingissä kautta perille Ouluun noin klo 1:40 tiistai aamuyöstä.
Reissu oli kokonaisuutena huikea. Suomessa tammikuussa on yleensä kylmää ja pimeää, kun taas Italiassa kelit ovat täydelliset hiihtoa ajatellen. Tälle reissulle kannattaa todellakin lähteä! Jos kiinnostuit, ole yhteydessä Electrofitin Simo-Viljami Ojaseen tai allekirjoittaneeseen. Paikat varataan tähän reissuun todella nopeasti.
Teksti: Aleksi Harjula
Kuvat: Simo-Viljami Ojanen